Onnistuaksesi graafisessa suunnittelussa, on tärkeää hallita typografian perusteet.
Tärkeintä on muistaa, että typografia on eri asia kuin fontti. Typografia on kokonaisuus johon fontti, eli kirjasin, kuuluu. Typografiaan kuuluvat myös erilaiset typografiset kontrastit, joita ovat koko- muoto- ja vahvuuskontrasti. Kokokontrasti tarkoittaa riittävää koko eroa esimerkiksi otsikon ja leipätekstin välillä. Muotokontrasti tarkoittaa fontin muotoon liittyviä eroja, esimerkiksi groteski ja kalligrafisen fontin välisiä eroja. Vahvuuskontrasti puolestaan tarkoittaa fonttien välisiä paksuuseroja, esimerkiksi onko fontti lihavoitu, vai ei.
Graafinen suunnittelu on myös olennainen osa brändäystä, sen avulla voit joko kirkastaa olemassa olevaa brändiä tai luoda kokonaan uuden. Brändin tai yrityksen typografiaa mietittäessä on tärkeää tehdä kooste tai vaikkapa ajatuskartta, jossa mietitään mitä typografian avulla halutaan saavuttaa. Lisäksi yritykselle kannattaa myös luoda graafinen ohjeisto, joka auttaa pitämään viestinnän ilmeen yhtenäisenä.
Ennen fontin valintaa
Ennen fontin valintaa kannattaa miettiä ainakin seuraavia asioita:
- Kuka on asiakas?
- Mikä on asiakkaan toimiala?
- Millainen on kohderyhmä?
- Mikä on paino- tai julkaisutuotteen tavoite?
Kun saat päätettyä vastaukset kysymyksiin on sopivan kirjaintyypin valinta helpompaa. Pohdinnan apuvälineinä voit käyttää esimerkiksi erilaisia ajatuskarttoja sekä miettiä miten yritys haluaa ns. puhua tekstin avulla asiakkailleen. Kampaamot ja rakennusliikkeet käyttävät usein tosi erilaisia fontteja, eikö vain?
Typografian peruskäsitteet
Erilaiset kirjasintyypit
Antiikva
Antiikvalla tarkoitetaan päätteellistä fonttia, sellaisista tunnetuin lienee Times New Roman. Päätteellisten fonttien etuna ovat kirjaisinten päissä olevat pienet pääteviivat, eli serifit. Pääteviivat tekevät kirjaimista selkeämmin toisistaan erottuvat, ja näin ollen helpottavat myös lukemista. Päätteellisten kirjainten pääteviivaa tarkoittavasta sanasta muodostuukin niiden toinen kutsumanimi, Serif. Päätteelliset kirjasimet ovat usein helpompi lukuisia painetussa tekstissä, kuin verkkojulkaisussa.
Groteski
Groteskilla tarkoitetaan päätteetöntä fonttia, sellaisista lienee tunnetuin on Arial. Päätteettömissä fonteissa ei ole pääteviivoja kirjasinten päässä, ja sen tuoman selkeyden vuoksi päätteettömiä kirjasimia käytetäänkin usein otsikoissa, sekä verkkosivustojen leipäteksteissä. Päätteettömistä kirjasimista käytetään myös nimitystä sans-serif, joka tarkoittaa suomennettuna 'ilman pääteviivaa'.
Kalligraafinen
Kalligraafisella fontilla tarkoitetaan käsialaa jäljitteleviä kirjasimia. Kalligraafiset fontit ovat usein kaunokirjoitusta mukailevia, sillä kalligrafia itsessään tarkoittaa korutekstausta eli kaunokirjoitustaidetta.
Fantasia
Fantasia fontit ovat nimensä mukaisesti mielikuvitukseen perustuvia, usein kokeilevia sekä erikoisia kirjasimia. Koska fantasiakirjasimet ovat usein todella erikoisia, sekä hankalia luettavia, on niitä syytä käyttää graafisen suunnittelun töissä vain harkitusti ja vähän.
Kirjasinkoot
VERSAALI
Versaali tarkoittaa suuraakkosia, eli isoja kirjaimia. Etenkin verkossa kokonaan versaalilla kirjoitettu lause mielletään usein huutamiseksi, joten pelkillä suuraakkosilla kirjoittamista kannattaa harkita. Versaalit ovat aina keskenään tasakorkuisia, mikä myös vaikeuttaa niiden lukemista.
Kapiteeli
Kapiteelit ovat pienempiä suuraakkosia, joista lauseen ensimmäinen on aina isompi, eli versaalin korkuinen. Kapiteelilla kirjoitettu teksti on hieman helppolukuisempaa kuin kokonaan versaaleilla kirjoitettu teksti.
Gemena
Gemenat, eli pienaakkoset ovat kaikista helppolukuisimpia. Koska kirjasimet ovat selkeästi erikokoisia sekä mallisia, ne on nopeampi ja helpompi erottaa toisistaan. Tämän vuoksi gemena on yleisimmin käytetty kirjasinkoko.
X-korkeus
X-korkeus tarkoittaa ala- tai yläpidennyksettömän gemenan korkeutta kirjasinleikkauksessa. X-korkeus määrittää kirjasimen "todellisen" koon, ja siitä johtuu että eri fontit näyttävät erikokoisilta vaikka niiden pistekoon pitäisi olla sama. X-korkeus on myös tekstin luettavuuden kannalta olennainen asia, sillä x-korkeuden ollessa liian pieni tai suuri fontin luettavuus laskee huomattavasti.
Tekstin korostukset
Usein kun tekstiä on paljon sen jotakin osaa, tai sisällön kannalta olennaista sanaa, halutaan korostaa. Kerron alapuolella lisää erilaisista tekstin korostus tavoista.
Anfangi
Anfangia käytetään usein kirjallisuudessa, sekä aikakauslehdissä. Se on yleensä sivun alussa korostetun suuri alkukirjain, joka joko nousee muita kirjaimia korkeammalle, tai "tipahtaa" alemmas vieden useamman rivin verran tilaa. Anfangin tarkoituksena on kiinnittää lukijan huomio, sekä lisätä tekstin kiinnostavuutta. Esimerkiksi Harry Potter kirjoissa käytetään anfangia.
Kursiivi
Kursiivi, eli italic, tarkoittaa vinottaista tekstiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että jos fontista on olemassa erikseen tavallinen ja kursiivi, ovat kursiivin kirjasimet malliltaan erilaiset kuin fontin perusmuodon kirjaimet. Näin ollen pelkkä tekstin kallistaminen ei tee fontista kursiivia. Kursiivia käytetään esimerkiksi pitkissä teksteissä uusien termien yhteydessä, kun termi mainitaan ensimmäisen kerran.
Lihavointi
Lihavointi, eli bold, tarkoittaa paksunnettua fonttia. Lihavointi on kursiivia tehokkaampi sekä näkyvämpi tekstin korostuskeino. Vaikka useimmat fontit saa suoraan lihavoitua, kannattaa tarkistaa olisiko fontista olemassa erillinen valmiiksi lihavoitu versio.
Riviväli ja palsta
Rivivälin olisi hyvä olla aina hieman fontin pistekokoa suurempi. Jos fontin pistekoko on 10pt, olisi rivivälin hyvä olla 12pt - 20pt, eli vähintään 120% fontin pistekoosta. Otsikoiden rivivälin kannattaa olla pienempi kuin leipätekstissä, 10% otsikon fontin pistekokoa suurempi riviväli riittää hyvin. Otsikot tulee rivittää tasapainoisiksi, jos otsikko joudutaan jakamaan kolmeen riviin, tulisi riveistä keskimmäisen olla pisin.
Ihanteellinen rivin pituus on 55-60 merkkiä. Minimissään rivin pituuden tulisi olla 35-45 merkkiä ja maksimissaan 90 merkkiä. Myös välilyönnit lasketaan merkeiksi.
Fontin muodon ja pistekoon lisäksi kirjain- ja rivivälitys on olennainen tekstin luettavuuteen vaikuttava asia.
Tekstin muodostamat kappaleet, eli palstat on mahdollista muotoilla neljällä eri tavalla:
- Oikean reunan liehu
- Vasemman reunan liehu
- Tasapalsta
- Keskitetty palsta
Oikean reunan liehussa palsta menee vasemmalta reunalta tasan, mutta oikea reuna on epätasainen.
Vasemman reunan liehussa puolestaan palsta menee oikealta reunalta tasan, kun taas palstan vasen reuna on epätasainen.
Tasapalstassa molemmat reunat ovat tasaiset. Tämä kuitenkin saattaa huonontaa luettavuutta, sillä usein sanojen- tai kirjaintenvälit kasvavat tarpeettoman pitkiksi.
Keskitetyssä palstassa tekstit ovat keskeltä tasan, mutta palstan molemmat sivut jäävät niin sanotusti liehuviksi, eli epätasaisiksi.
Palstan loppuun jäävää riviä kutsutaan yleensä leski- tai orporiviksi ja sen asettelu voi poiketa palstan muusta asettelusta.
Otsikot ja otsikkohierarkia
Otsikoita kirjoittaessa kannattaa suosia pienaakkosia, sillä suuraakkoset ovat tilaa vieviä sekä hankalampia lukea. Pääsääntöisesti otsikon olisi hyvä mahtua yhdelle riville, mutta joskus se on tarpeellista jakaa useammalle joko otsikon merkkimäärän tai työn visuaalisen ilmeen vuoksi. Tällöin käytä korkeintaan kolmea riviä, sekä vältä otsikon tavuttamista. Otsikon rivittämisen kanssa kannattaa olla todella tarkka. Joskus jos lause katkeaa niin sanotusti väärästä kohdin, se saattaa muuttaa otsikon sisällön täysin. Lisäksi pikkusanat (esimerkiksi ja, jos, kun) kannattaa sijoittaa aina uuden rivin alkuun.
Otsikkohierarkiaa suunnitellessa kannattaa laatia otsikoista yhtenäinen kokonaisuus, jossa muutokset fonttien välillä ovat hillittyjä. Väliotsikkotasoja voi olla korkeintaan kolme, jotta kokonaisuus pysyy hallittuna. Työtä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon otsikkojen sijoittaminen, otsikot sijoitetaan joko vasempaan reunaan tasaten tai keskitetysti.
Otsikkojen ympärille tulee myös jättää riittävästi tyhjää tilaa, jotta otsikot nousisivat paremmin esille. Tyhjän tilan suhteen kannattaa käyttää 2:1 mittakaavaa, joka tarkoittaa että tyhjä tila ei ole tasamitallinen vaan otsikon yläpuolelle jää enemmän tilaa kuin sen alapuolelle.
